Tilintekoa menneestä vuodesta? No, en ainakaan ole ahkera blogisti. Arkailen kai kirjoittaa paljon julkiseen tilaan. Puran paineeni muita kanavia käyttäen. Mutta en nyt kuitenkaan luovuta, jatkan tätä pikkuhiljaa.
Joulunseutuun liittyi omat ahdistuksensa. Jokaisella perheenjäsenellä on omia toiveitaan, ja joskus toiveet näyttävät melkein päinvastaisilta. Selviydyin nyt kuitenkin ilman suuria mielenliikkeitä: ei suuria suruja eikä suuria iloja. Aikuisten lasten joulunvietto aiheuttaa ristiriitaisia tunteita. Joku pitää tiukasti kiinni suomalaisista ja tutuista perinteistä, toinen matkustaa toiselle puolelle maapalloa. Joku vielä pinnistelee ristiriitaisissa tunnelmissa. Toivoisi lähimmäisten tekevän hänelle hyvän joulun, mutta itse on tunnemykkyröissään kyvytön jakamaan joulua läheisten kanssa. Itse sitten pidän kiinni itselle turvallisesta: siivottu, puhdas joulun tuoksu kotiin, kukkia, joulukuusi. Vähän leipomistakin. Ruokatouhu ei minulle ole niin tärkeä, mutta toisten takia yritän myös ruokajoulua laittaa. Lahjoja on vaikea valita tässä runsauden maassa. Jokainen valittaa turhan tavaran määrää. Kirjan voi kuitenkin aina antaa. Valitsen tarkkaan, millaisen kirjan kullekin käärin pakettiin.
Nyt lähestyy Uusi vuosi. En oikein osaa asettua juhlimaan vuoden vaihtumista. Liekö lapsuuskodin perintöä? Vanhemmat eivät uutta vuotta huomioineet millään tavalla. Olen helpottunut, kun lapset jo kasvoivat pois ilotuliteiästä. Sitä rahan määrää, joka ammutaan taivaalle! Viimeisinä vuosina olemme pysyneet uuden vuoden aattona kotona pikkukoiramme seurana. Se on niin kovin peloissaan vinkunasta ja poksahduksista. Tänä vuonna koira onkin hoidossa ja katselen raketteja puolison kanssa lämpimässä maassa. Toivon vain, että nuorimmaisen bilettäminen pysyisi turvallisissa rajoissa täällä kotikaupungissa. Ja muutenkin Uudelta vuodelta toivon eniten onnea ja selkiytymistä tuolle perheen nuorimmalle.
