Niin paljon asioita tapahtuu elämässä. Kesä menee ohi liian
nopeasti. Lämpöä ei tänä kesänä ole annettu tänne Keski-Suomeen mitenkään
liikaa. Alkukesä töissä oli kiireistä ja paineiden täyttämää. Onneksi otin ’omaa’
lomaa 2 viikkoa. Sain aikaa oleiluun ja ihmettelyyn, toipumiseenkin. Loppuosa
lomasta on aika kiivastahtista. Rakennamme uutta kesäpaikkaa, pitkäaikaisten
unelmien täyttymystä. Mutta se ei synnykään itsestään. On asennoiduttava niin,
että nyt käytetään loma tähän. Nyt ei sitten minkäänlaista ulkomaan matkaa. Se
sopii minulle kyllä hyvin. Matkatkin saattavat rasittaa aika tavalla.
Aikuisten lasten asiat ovat päivittäin mielessä, vaikka en
näe heitä kovin usein. Esikoinen kyllä pärjäilee, vaikka hirvittää välillä
hänenkin energiamääränsä, riittääkö se kaikkeen tuohon menemiseen ja
tekemiseen. Keskimmäinen saa äidin nyt
mietteliääksi, kun opiskelu loppuu. Mitä tyttö keksii seuraavaksi? Työpaikkoja
ei ole hänen alalla liikaa. Ensimmäisen pitkäkestoisemman työn saanti on
varmaan vaikeaa.
Nuorimmainen aiheutti vuosi sitten uskomattoman paljon
huolta ja kyyneleitä. Onneksi nyt on näyttänyt hänen kohdalla valoisammalta. Viime
kesänä tyttö oli ikään kuin joku vieras nuori ihminen. Vuorovaikutus ei
toiminut, ei ollut luottamusta. Nyt entinen tytär näyttäytyy enemmän, vaikka
onhan hän kasvaessaan muuttunut. Tuntuu kuitenkin, että hän on löytänyt taas
maata jalkojensa alle.
Kun mikään yksittäinen asia eri kuormita liikaa, voi
elää eteenpäin näiden siedettävien haasteiden kanssa. Tuleehan tässä työpaikan
vaihtokin. Mutta se on positiivinen muutos, vaikka jonkin verran muutokseen aina sisältyy paineita.
