Pitkät illat

Hei, nyt alan valittaa täällä, että tuntuu yksinäiseltä. Niin, lapset ovat poissa pesästä, ja mies tekee matkatöitä. Aina en jaksa nauttia omasta rauhasta. Olen nyt lyhentänyt työaikaa, ja illat kotona ovat pitempiä. Myönteiseenkin muutokseen tuntuu hankalalta sopeutua. Minä ikiliikkuja, joka en osaa olla pitkää aikaa kotona itsekseni. Runsaan puolen tunnin lenkki koiran kanssa ei tyydyttänyt liikkellä olon tarvetta. No, on totta, että mieltä nakertaa tietty muutoksen tarve ja pelkokin. En luullut, että vaihtaisin vielä työpaikkaa, mutta nyt näyttää siltä, että uusia päätöksiä on tehtävä. Ja siitä varmaan johtuu nyt tämä yksinäisyyden tunne. Olisi tarve jakaa tätä asiaa jonkun kanssa, mutta en oikein luota kuitenkaan, että juttelu helpottaisi. Läheisimmät ihmiset ovat työpaikkoihin liittyviä, ja nyt tuntuu, ettei voi puhua nykyisen eikä ehkä tulevan työpaikan ihmisten kanssa, keskeneräisestä.