Ensin tuli valo. Se tunkeutui harmaitten ajatusten läpi ja paransi ryhdin. Elämä jatkuu tässä. Plussaa on paljon enmmän kuin miinusta. Useimmat päivät ovat toiveikkaita, useimmiten on intoa ja voimia tehdä omat pienet suunnitelmat ja touhut.
Pari viikkoa sitten tuli valon lisäksi lämpö. Vaikka lunta oli niin paljon, ei se lämmölle mitään mahtanut. Lumikasat kutistuivat, harmaantuivat ja katosivat, toivottavasti antaakseen kosteutta uudelle kasvulle. Kukintojakin jo näkyy pihoissa. Tästä alkaa aika täynnä vihreyttä, sitä jatkuu ensimmäisiin räntäsateisiin saakka; todella kauan. Toivottavasti se merkitsee virkeää mieltä.
Pääsiäisen juhlapyhät jäivät taakse. Eiväthän ne pyhät ole kaikille helppoja. Kevät auttaa minua siinä, ettei pääsiäisestä tule paineita. Etenkin, kun ei ollut edes vieraita. Ei tarvinnut ottaa paljon stressiä toisten odotuksista. Siinä olen epäonnistunut, murehdin liikaa toisten mielialoja ja mielipiteitä. En siis ole kovin aktiivinen odottelemaan vierailuja. Pitäisi vain hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Ettei tulisi kelpaamattomuuden ja mitättömyyden puristusta.
Yksi jälkeläinen on aiheuttanut vähän huolta. Tulee aina välillä kireää palautetta, yllättäen. Siitä lisää paineita aavistella toisen mieliala, jottei kukaan koskaan loukkaantuisi eikä pahoittaisi mieltään. Sehän estää iloa toisten kohtaamisesta, jos aina on oltava varuillaan: nuo ovat kuitenkin tyytymättömiä.
Mutta voin lähettää hyviä ajatuksia noille läheisille, joiden reaktioita pelkään. Elävät elämäänsä, niin kuin osaavat, ovat urheita ja yritteliäitä. Välillä tulee päiviä, kun he jakavat ilonsakin minun kanssani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti